Eli kohta loppuu, vielä ensi tiistaihin asti kutvelehdin täällä kuusamossa ja sitten kääntyy auton keula vähän etelämmäs hossaa päin. Viime päivät on menneet vähän puoliunessa, maanantaina nääs tultiin takasin lapista pallastuntureilta, jossa tosiaan kului reilu viikko brittiarmeijan kouluttajan roolisssa. Joopa joo. Kyseessä oli siis jonkinlainen partioleiri jossa ympäri saarivaltiota tulleet brittinuoret opetteli eräelämää meidän huippikokeneiden oppaiden neuvoin. Oli kyllä oikein opettava reissu, sillä muut oppaathan tosiaan oli oikein rautasta porukkaa, keräsmikko ja veljekset pirttimaa kuusamosta nääs. Eli kovassa seurassa mentiin ja muiden tekemisiä katellessa siinä itsekkin oppi paljon matkan varrella. Ei tuo nyt tietysti ollut se helpoin mahdollinen keikka aloittaa varsinaiset opashommat, mutta ei kai se homma omaltakaan osalta ihan päin persettä mennyt kun lopussa tuntui porukalta kiitoksia satelevan. Vai olisiko sitten ollut sitä brittiläistä kohteliaisuutta.

Tässäpä saatteeksi pari kuvaa jänkhältä, tasapuolisuuden nimissä yksi kuva jokaisesta jangsteritiimistä.

                               Tämä skottiryhmä oli kyllä kielensä puolesta melkoinen painajainen. Normaalisti herrojen puheesta sai selvää noin joka kymmenennen sanan kohdalla, mutta kun porukalta alkoi palaa käämit prosentti nousi noin viiteenkymmeneen lukuisten f-sanojen vuoksi.

                         Tässäpä sitten toinen porukka poseeraamassa taivaskerolla. Nämä nuorukaiset olivat sitten taas niin kohteliaita ja hyvin käyttäytyviä joka käänteessä että ihan piti ihmetellä. Vanha herra taustalla oli reissun konkari, 67-vuotias kameramies joka painoi joukon jatkona kuin nuori mies ikään. Ja keskellä sitten junnujen oma opas.

Se siitä tasapuolisuudesta sitten, sillä tietokone ei halua minun laittavan tähän kuvaa kolmannesta ryhmästä. Että antaa olla. 

Harjoittelun vimoset päivät on tosiaan olleet hieman aiemmasta poikkeavaa, sillä lapista tultuani en ole juuri kanootteihin koskenut, vaan olen hyysännyt hollantilaisia matkanjärjestäjiä ja kuskannut heitä kattelemassa paikkoja. Viime yönä käytiin karhunkatselukojulla istuskelemassa, ikävä kyllä ilman tulosta. Jokin kävi sentään rapistelemassa kojun takaseinällä ollutta muovipussia, oliko sitten kettu, supikoira vaiko karhu, sepä ei selviä koskaan. Mutta olipahan hollantilaisillakin melkoisen jännittynyt ilme kun puolen metrin päässä selän takana kuuluu raapimisääniä,  murahteluja ja muovipussin rapinaa. Tätä jatkui parikymmentä minuuttia, mutta sitten tämä jokin otti hatkat takavasemmalle. Huomenna täytynee ottaa vahinko takasin ja käydä esittelemässä rouville keron karhutarhaa, vaikka laiha lohtu se toki on verrattuna omassa ympäristössä liikkuvan selkosnallen näkemiseen.