Kuten oli Koikkalainen tuolla aiemmin kommenoinut, niin tosi kovassa seurueessa kyllä pääsin tähän reissuun. Retkueessa oli mukana Kainuun ja Kuusamon alueen matkailualan ihmisiä yrittäjistä virkamiehiin, ja matkanjohtajan hommia hoiteli Jorkos aisaparinaan Gottfried Effe Oulun yliopistosta, sama mies joka tässä taannoin syksyllä kävi tulkkaamassa meille neljä-ämmäläisille saksalaisen matkanjärjestäjän, Frank Schulzin luentoa. Muutamaan kertaan sai vastailla kyselyihin, että milläköhän meriiteillä minä tähän sakkiin pääsin, mutta oli mukava huomata, että kukaan ei suhtautunut mitenkään ylimielisesti mukana palloilevaan opiskelijanrenttuun. Ja nimenomaan palloilevaan, sillä tämä oli minulle ensimmäinen reissu Venäjälle.
Itse seminaarista Petroskoissa voi kyllä sanoa, että paikalliset järjestäjät olivat "ryssineet" homman aika tyylillä. Seremoniallisuuteen oli kyllä panostettu tanssiesityksien yms. muodossa, mutta venäläiset puhujat olivat aika kuivakkaa kuultavaa.. Toinen vielä ikävämpi homma oli se, että paikalla ei juurikaan ollut venäläisiä alan ihmisiä seminaaria kuulemassa. Kun Suomen edustajien puheenvuorot olivat vasta iltapäivällä, oli salissa käytännössä samat ihmiset, joiden kesken asiat käytiin läpi jo matkalla bussissa. Yrittäjistä ääneen pääsivät Kämäräisen Jokke Rukapalvelusta ja Sääsken Ari Wild Brown Bearilta, ja mielenkiintoiset puheet pitivätkin. Harmi vaan kun ei ollut kuulijoita.
Kauemminkin tuolla Petroskoissa olisi kyllä voinut aikaa viettää, sillä matkan aikataulu oli sen verran tiukka, että kaupunkikierrokset jäi aika suppeiksi. Sen vähän perusteella, mitä kerkesin kylää kiertää, vaikutti Petroskoi kyllä mukavalta kaupungilta, jonne mieli tekee joskus uudestaan. Etenkin kesäaikaan varmasti tosi kaunis paikka. Sen verran ehdin Äänisen rantabulevardia tallata, että kävin näpäsemässä kuvan Äänisen kalastuksenvalvojasta, Otto Wille Kuusisesta.
Mies, joka on linnunpaskan harteillensa ansainnut.
Erittäin onnistunut oli kyllä tämä reissu omalta osaltani. Petroskoista jäi varsin positiivinen kuva, huolimatta siitä, (tai juuri siksi) että monessa asiassa siellä ollaan kehityksessä valovuosia jäljessä Suomesta. Lisäksi matkan varrella olleet pikku karjalaiskylät oli tosi kiehtovan olosia paikkoja, joista kyllä huokui melkoinen pysähtyneisyyden ja menneen maailman tunnelma. Ehkä kumminkin reissun parasta antia oli, että pääsi juttusille näiden matkailualan ihmisien kanssa ja sitä myötä vähän tunkemaan jalkaa ovien välliin.
Seuraavaa Venäjän reissua varten täytyy kyllä varustautua edes muutamalla venäjän fraasilla, nimittäin englanniksi esitettyihin kysymyksiin tuli kyllä aikalailla poikkeuksetta vastaukseksi njet njet, pa russki!
Kommentit